Mä halusin avata teille vähän mun blogia. Että mitä tää nyt on. 

No. Mä oon tämmönen perfektionisti, tosi epäonnistunut siinäkin. Päiväkirjoja mä oon kirjottanu miljoona vuotta.. Jengi aina ihmettelee, kun kerron, jos kerron, että miten mä oikeesti oon jaksanu kirjottaa päiväkirjaa, et ku se nyt kuitenki mielletää lasten touhuiks. tai vaik ei mielettäskää, ni et miten mä jaksan kirjottaa sitä kirjaa. Ja tässä vastaus! Ehkä.. 

Jos vertaan mun päiväkirjoja niiltä lapsuus ajoilta ja sit näitä nykysiä, niin ero on aika iso. Lapsena kirjotti mitä teki, se päiväkirja oli semmone.. hyvin selkolukune. Että, hei päiväkirja tänään tein sitä ja tätä, söin tikkarin ja naapurin teemu yritti kurkistaa hameen alle. Mut nykyään, päiväkirja on ehkä elinehto. Oon miettiny et miltä tuntuis jos päiväkirja katois. Et kuinka paljo siellä on infoo, semmosta mitä mä en missää nimessä haluis unohtaa. Jos mun päiväkirja katois, ni eihän sillemitään vois, mutta sinne menis paljon muistoja. Koska mun pääkoppa tarttee muistutusta ohimenneistä hetkistä, emmä niitä pysty selata ilman sitä kirjaa. 

Mut nii, päiväkirjamerkinnät on muuttunu tosi paljon lapsuus vuosista. Enää en kirjota pväkirjaa vaan pvärkirjailun takia, emmä sinne enää kirjota et mitä teen, et söinkö tikkarin tai onko naapurin teemu joutunu pedofiilisyytteeseen jo. Siel saattaa olla vaa. Ei hitto nyt rotat löysi eteisen ruokapussin ja kuuluu vaa putum, ja kaikki jyvät siinä lattialla... Mutta niin, nykyään pväkirjassa saattaa lukee vaa, et ufh hitto en jaksa kirjottaa. ja se jotenki riittää. tiiän et oho sillo on ollu huono ja väsyny fiilis. En sano, että päiväkirjaan kirjottaminen ehkä _aina_ auttaa just sillä hetkellä (ja emmä sillä, voiha sinne kirjottaa aina hyviäki juttuja) mut musta on varmaa kasvanu positiivisempi henkilö ku aina kirjottanu sitä dämn kirjaa. Ku mä luen sitä kirjaa ni aina muistan et ai nii, selvisin tostaki olotilasta. ainahan mä selviin! 

Mutta! Valkonen on uus musta ja musta on uus mä. Mä alotin kirjottaa blogia, ja aidosti toivon, et jollekki tulis hyvä mieli mun kirjotuksista. Tällei epäonnistuneena perfektionistina, aijon kirjottaa vaan kaikista mun tunteista tosi avoimesti vertaistuellisesti muillekki yhtä sekasin oleville (pus), ilman mitää rajoja. 

Blogini tietää paljon kirjoitusvirheitä ja epäselkeitä aasinsiltoja ajatuksista toisiin.